Me asumme maalla. Kuten kaikki järkevät koiraihmiset. Meillä ei ole
kissaa, koska olemme järkeviä, maalla asuvia koiraihmisiä. Tämän
totesin männä päivänä. Martta yrjösi eteisen matolle, jonka
luonnollisesti siivosin heti, ettei lapset mene sitä kökköä
taputtelemaan. Sitten mentiin lasten kanssa ulos, kun koirat jäi
sisälle ruokalevolle. Kun takaisin tulimma, oli matolla taas kökkö
yrjöä, jonka nappasin roheesti (pinsettiotteella, tosin) suoraan
kätöseeni. Matkalla roskikselle totesin, että kököllä oli karvainen
häntä. Ja puoliksi sulanut ruumis, sekä jokin, joka ehkä oli ollut pää.
Pesin käteni Cillit Bang -pesuaineella, joka räjäytti käteni. En tiedä,
kuinka puhdasta tuli, mutta pari kerrosta nahkaa varmasti valui
viemäristä alas. Martta-Onerva sai matokuurin.
Me emme tarvitse kissaa, koska meillä on hiiriä/myyriä syövä
bourbonnais'n seisoja. Emme tarvitse myöskään sitä jack russellin
terrieriä jota ystäväni kauppasi. Meillä on Martta Maalaiskoira, joka
tekee selvän kaikesta, mitä pitää riistana. Enää en tosin suukota
M-O:aa suulle. Enkä tutki yrjöjen tms. eritteiden sisältöä. Mutta ehkä
Martasta tulee vielä The Great Hunter; tämä auttaa minua selviämään sen
aiheuttamista järkytyksistä.
Itse yritän vielä tässä elämässä kyetä syömään jotain, mistä ei tule mieleen matolle oksennettu puoliksi sulanut hiiri.
Kaunista kesän alkua kaikille toivottaa
Kati co.
maanantai, 22. toukokuu 2006
Kommentit