Me asumme maalla. Kuten kaikki järkevät koiraihmiset. Meillä ei ole kissaa, koska olemme järkeviä, maalla asuvia koiraihmisiä. Tämän totesin männä päivänä. Martta yrjösi eteisen matolle, jonka luonnollisesti siivosin heti, ettei lapset mene sitä kökköä taputtelemaan. Sitten mentiin lasten kanssa ulos, kun koirat jäi sisälle ruokalevolle. Kun takaisin tulimma, oli matolla taas kökkö yrjöä, jonka nappasin roheesti (pinsettiotteella, tosin) suoraan kätöseeni. Matkalla roskikselle totesin, että kököllä oli karvainen häntä. Ja puoliksi sulanut ruumis, sekä jokin, joka ehkä oli ollut pää.

Pesin käteni Cillit Bang -pesuaineella, joka räjäytti käteni. En tiedä, kuinka puhdasta tuli, mutta pari kerrosta nahkaa varmasti valui viemäristä alas. Martta-Onerva sai matokuurin.

Me emme tarvitse kissaa, koska meillä on hiiriä/myyriä syövä bourbonnais'n seisoja. Emme tarvitse myöskään sitä jack russellin terrieriä jota ystäväni kauppasi. Meillä on Martta Maalaiskoira, joka tekee selvän kaikesta, mitä pitää riistana. Enää en tosin suukota M-O:aa suulle. Enkä tutki yrjöjen tms. eritteiden sisältöä. Mutta ehkä Martasta tulee vielä The Great Hunter; tämä auttaa minua selviämään sen aiheuttamista järkytyksistä.

Itse yritän vielä tässä elämässä kyetä syömään jotain, mistä ei tule mieleen matolle oksennettu puoliksi sulanut hiiri.

Kaunista kesän alkua kaikille toivottaa
Kati co.