Meillä on tänään syntymäpäivät. Martta-Onerva on nyt kokonaisen vuoden vanha, ja uskomme, että nyt olemme paikantaneet häneltä aivotkin. Olemme toisinaan jopa kokeneet hänet älykkääksi! Nakkikakku typistyi Marttesonilta nakeiksi ja jauhelihaperunasoselaatikoksi, mutta ajatushan on tärkein.

Martta ei ole enää impi metsästystoimissakaan, kun nyt näin nuoruusikään siirtyi. Hän on osallistunut ensimmäisiin ihan oikeisiin kanakoirakerho -treeneihin. Koira oli loistava, isäntänsä oli kuulemma valehdellut suut silmät täyteen ihmisille ("joo, kai se joku Plondi oli se äiti, joku Ahpi kai sen nimi on - tai sitten ei, emmävaantiä"). Oli se (isäntä) osannut sen verran, että kun oli kysytty, että kai se kuitenkin Hantalta on, oli vastannut, että juu. Nauroikin itselleen (isäntä), että taisi olla ainoa kysymys, johon vastasi oikein. Yhdessä tuumin vaan sitten totesimme, että on se vaan pirun hyvä, että pystyy nauramaan itselleen!

Marttaan takaisin. ISN Saara ohjeisti Marttaa metsässä, kuinka homma toimii. Hivenen on neiti lapsenkengissä, mutta kyllä se tästä vielä. Pääsee kuulemma Saaran seurassa ensi syksynä viikoksi Sodankylän liepeille tipujahtiin. Kyllä se vitsa siitä vielä vääntyy ja pulua putoaa, sanokaa mun sanoneen!

Martta, 1-vuotta menee nyt nukkumaan. Että jaksaa reippaana aloittaa tulevan vuoden.

Tämän kirjasi ylös Kati